Rakkaus alkoi salasuhdesivustolta

Tervetuloa mukaan SE – Seksipuhekirjan takahuoneeseen. Olemme Rosan kanssa kirjoittamassa kirjaa seksipuheesta eli seksuaalisesta kommunikaatiosta, joka siis on toki muutakin kuin puhetta. Julkaisimme keväällä 2017 NE – Kuukautiskirjan, joka on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja kuukautisista. SE – seksipuhekirjassa aihe on laajempi. Nyt käsittelemme seksuaalisuutta ja sitä miten sen kukin kokee ja miten siitä kommunikoi. Ote on edelleen sama; tartumme aiheeseen suoraan ja huumorilla ja kirjasta tulee kauniin visuaalinen. Tämä haastattelusarja raottaa ovea kirjan kirjoituksen takahuoneeseen julkaisemalla muutaman täyspitkän haastattelun, joita olemme kirjaa varten tehneet.

Joitakin vuosia sitten Suomeenkin rantautui maailmalla suositut salasuhdesivustot Ashley Madison ja Victoria Milan. Nämä palvelut on suunniteltu nimenomaan parisuhteessa eläville. Löysin myös suomalaisen vastineen, iskuri.netin. Salasuhdetta haikailevat ovat usein tyytymättömiä nykyiseen suhteeseensa, ja moni sanoo, ettei oma kumppani ymmärrä. Moni haluaa nimenomaan jutella ja purkaa pahaa oloaan. Jostain syystä se ei oman kumppanin kanssa onnistu. Toki sivustoilta haetaan keskustelun lisäksi nimenomaan salaista seksisuhdetta. Salailu ja paljastumisenriski yhdistettynä uutuuden viehätykseen ja ilman arjen painolasteja sekstailu voi olla hyvin kiihottavaa.

Saimme yhteydenoton eräältä 41-vuotiaalta naiselta, jolla on hyvä kokemus salasuhdesivustolta. Hän löysi nykyisen miehensä sitä kautta.

Rakkaustarina, joka alkoi salasuhdesivustolta

”Olin tympääntynyt parisuhteeseeni, josta olin yrittänyt päästä eroon jo jonkin aikaa. Silloinen mieheni oli paljon pois kotoa. Minulla on kyllä tyttökavereita, joiden kanssa jutella, mutta minulla oli miehen kaipuu. Halusin jonkun, jonka kanssa jutella ja heittää läppää. Halusin toki seksiäkin, oli seksinnälkä. En ollut etsimässä parisuhdetta. Silloinen kumppanini oli todella ripustautuva, hän halusi tosi varhaisessa vaiheessa itselleen nimenomaan vaimon, joka huolehtii hänestä. Minun tarpeeni olivat sivuseikka. Uskon, että sivustolla keskusteluilla oli osuutta siihen, että sain lopulta voimaa lähtöön. Sivustolla käynti tuntui väärältä, koska olin parisuhteessa, mutta toisaalta olin jo henkisesti lähtenyt suhteesta.

En halunnut mennä deittisivustoille, koska sieltä haetaan nimenomaan parisuhdetta. En halunnut sitoutua kehenkään. Päädyin Victoria Milan -sivustolle. Tapasin siellä miehiä ja juttelin monien kanssa. Monelle miehelle oli iso kynnys tapaamiseen, koska heidän sanomansa mukaan moni nainen haluaa heti parisuhteeseen. Sivustolla oli sinkkujakin. Vähän kuin Tinder nykyään: panokaveria sieltä haetaan. Minä hain nimenomaan suomalaista miestä, koska tykkään niistä. Niiden kanssa voi puhua asiat niin kuin ne on. En kaipaa mitään eteläeurooppalaista siirappia ja mielistelyä. Hyvä, suomalainen mies on hyvä, ja silloin kun se on vielä fiksu, se on paras. On siellä toki ripustautuvia miehiäkin ja jotkut on ääliöitä, mutta sen huomaa melko nopeasti kun juttelee ja sitten ne urpot voi blokata.

Victoria Milanissa on miehiä paljon enemmän kuin naisia. Sitä maksusysteemiä ei oikein missään etukäteen kerrota. Kirjauduin sinne ja parin päivän päästä sain sähköpostia että olin saanut sen täysjäsenyyden vuodeksi. Naisille se on ilmaista. Miehille se on melko kallista, viiskymppiä kuussa.

Loin sähköpostin, josta nimeäni ei saa selville. Jotkut on niin tyhmiä, että jäävät kiinni jo sillä, että käyttävät työsähköposteja. Siellä on useimmat tosi varuillaan, käyttää salanimiä, etupäässä se on anonyymiä juttelua. Puhelinnumeroita tai muuta ei ole näkyvillä. Kuvia sinne omaan profiiliin voi ladata ja sitten jos joku pyytää avaimen, siitä näkee kuvan jos toinen hyväksyy.

Juttelu on aikuisten leikkiä

Heti kun menin sinne minulle alettiin jutella. Se oli kivaa aikuisten leikkiä, jossa ensin jutellaan ja tutustutaan ja vasta myöhemmin katsotaan miltä toinen näyttää. Toisin kuin baarissa jossa heti on kaikki ulkoinen nähtävillä. Jos juttu alkoi luistaa, näytin kuvat. Jotkut miehet ovat tosi varuillaan asemansa vuoksi. Esim. yksi poliisi ei halunnut laittaa kuvaansa. Kun tapasimme, hän ei edes kertonut nimeään.

Jos suomalaisen miehen tapaa esim. baarissa, se on humalassa. Ei siinä juuri jutella. Tuolla sivustolla se juttelu on tärkeintä. Koska miehillä on omat elämät, vaimot ja työt, niin juttelut tapahtui enimmäkseen päivisin. Se vie aikaa, mutta minulla oli loman takia aikaa tälle harrastukselle.

Miehet on arkoja jos naisesta haistaa, että se on parisuhteen perään. Miehet olivat kiinnostuneita minusta, koska minulla ei ollut parisuhde mielessä. Sanoivat että joitakin naisia kun vaan katsoo niin heti ne haluaa parisuhteen. Eihän siellä kukaan onnellisessa parisuhteessa oleva ole. Silti jokainen aloittaa keskustelun tyyliin: ”Mä oon vaan kattelemassa täällä, olen onnellisessa parisuhteessa.”

Olen jutellut paljon miesten kanssa seksistä ja yksi asia mikä tulee esiin on se, että monet naiset eivät ole seksuaalisuutensa kanssa sinut. Joillakin seksi rinnastuu parisuhteeseen eli ei voi olla seksiä ilman parisuhdetta. Ja sitten kun se parisuhde ja seksiä on, niin mies vie ja johtaa sitä hommaa. Mutta nämä miehet joiden kanssa olen jutellut ovat sanoneet, että he toivoisi että naisetkin tekisi aloitteita. Se on raskasta kun nainen haluaa heti parisuhteen, ja ajattelee että miehen täytyy tehdä töitä, elättää ja hoitaa kaikki hommat sängyssäkin. Naisten lehdetkin hokee, että miehen pitää näyttää maskuliinisuutensa ja naisen feminiinisyytensä. Kyllä nainenkin voi ottaa sen maskuliinisen ja johtavan roolin. Miehet tykkäisi siitä, että reilusti tekisi aloitteen seksiin, eikä odottaisi että se on aina miehen tehtävä.

Minua yllätti, miten moni mies kertoi, ettei puhu vaimonsa kanssa seksistä ja seksuaalisuudesta. Helpostihan se menee siihen, kun on ne työt, talot, volvot, ja se 1,5 lasta, niin seksi ja seksuaalisuus vaikka onkin tärkeää, ei olekaan niin tärkeää. Miehet saattoivat kertoa, että ovat kertoneet että ”tykkään että multa otetaan suihin”, mutta sen syvällisemmin ei ole moni omassa suhteessaan asioista puhunut.

Sivuston käytössä huomasin kuinka miehet olivat asiallisia ja kunnioittivat, vaikka puhtaasti seksiä haettiinkin. Ehkä se oli niille miehillekin enemmän kuin seksiä; samalla lailla ajattelevan ihmisen kohtaamista ja naisen kosketusta.

Ystävyyteen perustuva suhde

Olen jutellut kavereideni kanssa siitä, miten olen tavannut mieheni. Kaikille ei ole itsestäänselvää, että myös nainen voi hakea suorasukaisesti vain seksiä, nautintoa. Ilman parisuhdetta. Nuorena sitä tekee näitä listoja, niin itsekin ennen tein, että miehen pitää olla tietynlainen. Mutta kun mä tapasin nykyisen mieheni, annoin vaan mennä, en miettinyt yhtään. En mennyt sukupuoli edellä, olin ihminen ihmiselle. Kaikki lähti siitä, kun ensin juteltiin. Eli suhde perustuu ystävyydelle, ja olemme toistemme parhaita ystäviä edelleen. Jos lähtöasetelma ja odotus on naisella joku amerikkalaisten elokuvien luoma illuusio, että miehen pitää tulla valkoisella ratsulla ja viedä jalat alta, niin miten voi odottaa että siihen päälle yhtäkkiä tulee tasa-arvoinen suhde?

Tapasin nykyisen mieheni Victoria Milanissa. Molemmat tiesi, että tapailimme myös muita. Mies kiinnostui ensimmäisestä suorasta kommentistani. Kun kiinnostus oli herännyt, aloimme jutella. Mieheni erottui joukosta. Hän oli fiksu, realistinen ja huumorintajuinen. Kun sitten tapasin mieheni kasvotusten ensimmäisen kerran, minulla oli jäätävä kanuuna ja tietysti panetti. Ehdotin tapaamista hänen luonaan ja pyysin keittämään kahvit. Juteltiin ja juotiin ne kahvit. Puhuttiin niitä näitä ja siirryttiin olohuoneeseen. Vinkkasin sormella, että tule nyt tänne viereen sohvalle. Siirryttiin itse actioniin. Mies kertoi jälkeenpäin ettei ollut oikein edes ehtinyt tajuta onneaan, että näinkö tässä nyt tapahtuu. Sanoi, että: ”Laitoit sen kortsunkin päälle niin nopeasti etten edes tajunnut ennen kuin olin jo sisällä”. Se oli tosi kivaa, jo ensimmäiseksi kerraksi.

Sitten keskustelumme siirtyi WhatsAppiin. Kumpikin laittoi viestejä, mutta ei paljastanut kiinnostusta. Erosin edellisestä miehestäni ja sain vihdoin sen äijän ulos. Lähdin kaverin kanssa kaupunkiin, missä nykyinen mieheni asuu. Kun olin huudeilla, laitoin viestiä: ”Keitätkö kahvit?”. Nähtiin jälleen. Koska mies oli työn touhussa, tein hänelle ruokaa. Kun lihat ja perunat olivat uunissa, mentiin panemaan.

Sen jälkeen hiipui sivuston käyttö, yhtäkkiä oltiinkin puhelimen kautta yhteydessä, soiteltiin ja laitettiin viestiä. Olin kiinnostunut ja oli kivaa mutta en edelleenkään kokenut että tarvitsen parisuhdetta. Meillä oli fyysistä välimatkaa. Lopulta puhuimme asiasta, kun olimme kuitenkin joka päivä puhelimessa. Mies sanoi, että mitä jos me alkaisimme seurustella? Ei se ihan yksinkertainen juttu ollut. Mies oli kyllä sinkku ja lapseton, mutta minulla on neljä lasta. Olin ajatellut että tämä paketti voisi pelästyttää miehen. Mutta eipä pelästyttänyt. Aloimme seurustella. Ja siitä on nyt kolme vuotta.

Ei ole ollut muita sen jälkeen. Sanotaan, että tietyn tyyppiset ihmiset pettää. Mutta en usko siihen jos parisuhde on hyvä. Me puhumme paljon ja olemme edelleen hulluna toisiimme. Kipinää on.

Helposti käy arjessa niin, että uraudutaan liikaa. Molemmilla on omat juttunsa. Kun tulee esimerkiksi kesäloma, odotukset eivät kohtaa. Alkaa vituttaa, kun toinen ei ole henkisesti lähellä. Kun seksi voi mennä jyystämiseksi, eikä enää anna samalla tavalla.

Parisuhteessa saa pidettyä leikin yllä, kun se perustuu ystävyyteen. Tehdään paljon asioita yhdessä. Ihan vaan ollaan, hengaillaan yhdessä, käydään vaikka kaupoilla. Arki tulee hyväänkin suhteeseen eikä mikään suhde aina voi olla yhtä kukoistusta. Ystävyys ja seksi on liima joka pitää suhteen kasassa. Pitää löytää se aika toiselle, laittaa se kalenteriin, eikä koskaan pitää toista itsestään selvyytenä. Molempien pitää sitoutua yhdessä niihin asioihin. Haluta olla yhdessä. Silloin ystävyys ja leikki pysyy. Se on mahdollista.”