Alax?

Maiko: Eilen se tapahtui. Mun vanhin vauva ei ole enää vauva. Yks tyttö laitto sille WhatsAppissa viestin “Alax?” ja nyt “ne on”.

Meeri: Miten ne on, onko ne ihan nähnytkin toisensa? 🙂

Maiko: Joo, ovat samalla luokalla. Kuulemma siis ovat pari, mut eivät kerro muille. Eli ovat tollein viesteillä.

Noora: Ihkuu! Ootko kattonu viestejä 😉

Maiko: No kainny! Ihan luvan kanssakin. Sampo välillä kysyy multa mitä nää viestit tarkottaa. Ihana, ne vois kyllä lopettaa kasvamisen tohon 10v. Mä en ollenkaan tarttis teiniangsteja ja parisuhdepelailua.

Erin: No mitä niitten viesteissä on? Mun muksut on vielä aika kaukana tosta, ihan vauvoja.

Maiko: No paljon sellasia kuvia, joissa on joku kymmenen kysymystä tai emojia ja pitää vastata et mitkä osuu. Esim. Oletko minulle: 1. Kaveri, 2. Ystävä, 3. Rakas, jne.. Ja sit ne käy tätä keskustelua IG:ssä ja kaikki kommaajat kuvaan. Ja tytöt ja pojat toisiaan kutsuu rakkaiksi ja kauheesti sydämiä ja lentopusuja jne. Ja monta tämmöstä päivässä.

Meeri: Muistatteko kun itse aloitte eka kerran “oleen”?

Erin: En muista tarkkaan, mut mä olinkin pitkään vaan tyttökavereiden kanssa ja urheilin ja harrastin. Ja sit ekan pojkvänin kanssa seurusteltiin pitkään.

Noora: Meillä kysyttiin aina kaverin kautta, ei suoraan kehdannut tietenkään. Eli mun kaveri kysyi sen mun kiinnostuksen kohteen kaverilta et kiinnostaisko. Ja sit se viesti tuli takaisinpäin samaa reittiä. Tai jos ei ollu kiinnostusta niin saattoi tulla naurua päin naamaa. Raakaa se oli. Mut tuntu aika ihanalta myös se kun alettiin oleen 😉

Maiko: Mä muistan kuinka kerran yks poika jätti mun kaverin niin, että se kirjoitti niiden talon kohdalle asfalttiin liiduilla tien leveydeltä BÄNKS. Se on ehkä erikoisin eroilmoitus mihin olen törmännyt.

Meeri: Aika karu. Mut on jätetty kerran jääkaappimagneettirunolla. Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa siitä. En muista enää mitä siinä luki. Jotain tökeröä mutta viesti tuli selväksi.

Noora: Mun piti paeta tänne pyykkäämään. Pojalla on nokkahuiluläksy. Myyntiedustaja, tuo oman elämänsä Sibelius, opastaa että ”Älä puhalla siihen pilliin ollenkaan, näppäile vaan. Sillain mäkin selvisin nokkahuiluajoista. Kunnes piti mennä luokan eteen.” Hän ei pysty pitämään pokkaa vaan pakenee kylppäriin hirnumaan. Ihan käsittämätöntä piinaa. Joka nuotti vinkuu ja jokaisen vinkaisun jälkeen poika huutaa ja sättii nokkahuilua. 12 nuotin läksy on tuskaisen pitkä. 5 kertaa. Apuaaaa.

Maiko: Voi ei! Mä just tajusin, että mun piti maksaa Unnan nokkahuilu. Oon jotenkin sulkenut sen pois mielestä. Yksi nokkis talossa olis tosi hyvin riittänyt. Eikö siitä voisi joku kehittää semmosen sähköversion, jota voisi harjoitella kuulokkeet korvilla niinkuin sähkökitaraa?

Erin: Mä tunnustan, olen kieltänyt nokkahuilutreenit kotona. Sanoin lapsille, että niin kauan kun jääkiekko ja hiihto kulkee, aivan sama vaikka ei nokkahuilu meillä soi.

Noora: Opettaja minussa ei kuullut tuota, mutta hermoraunio nainen minussa ihailee rohkeuttasi Erin! Kunpa mäkin voisin sanoa, että kaikkien opettajien antamia läksyjä ei tarvii tehdä!

Maiko: Ounou. Nyt on Sampolla IG kriisi. Se tyttis on nyt postannut sydämiä ja rks ja lentopusuja toisen pojan kuvaan. Tää olikin aika lyhyt rakkaustarina! Mun sydän särkyy 🙁