Kiitollisuusappi

Maiko: Mä oon nyt täyttäny sellasta kiitollisuusappia pari viikkoa. Aika monena päivänä ykkösenä kiitollisuuden aiheista mulla on mun huippuhyvä uusi vibra. (Ja joka ilta huippuhyvä orkku.) Meneeköhän tää nyt ihan oikein?

Erin: Se on hyvä että on ylipäätään kiitollinen. Ei siihen appiin kai tarvii itseään sensuroida. Kyllä hyvä vibra vaan on hyvä vibra. Ja orkku on aina orkku.

Maiko: No kyllä näin on. Nyt kun jätin tissuttelun pois, vaihdoin iltapunkut orkkuihin. Ihan valtavan tervehenkistäkin vielä. Ehkä perustan jonkun lahkon.

Meeri: Muistatteko kun teininä oli ihan pakko saada Levis 501:et? Kaikillehan se malli ei tietty sopinut mut olihan se häpäsy kun jollain oli jotkut 510:it!

Maiko: Muistan! Mulla oli kyllä täydellinen 501 arse silloin! Olisinpa vaan ollut silloin KIITOLLINEN siitä mitä oli.

Noora: Toi sun kiitollisuusbuumi alkaa kuulostaa pelottavalta.

Vilja: Mä sain valkoiset 501:et. Olin niin ylpeä niistä. Äiti joutui peseen ne joka päivä jotta ne oli putipuhtaat eikä yhtään saanu olla löpsähtäneet vaan perssauman piti uida vaossa. Ne housut oli niin kloritissa että ne vinkui.

Meeri: Sit te ehkä ymmärrätte tänkin. Ostin ne kauan himoitsemani Yoga pantsit, joita ei siis missään tapauksessa saa käyttää joogassa tai muussakaan liikunnassa. Hyvänen aika. Ekassa käytössä, rits rikki haaroista. Oon hävenny sitä kun myyjä nimenomaan sanoi että näissä housuissa täytyy olla niinkuin kynähameessa. Enhän mä sitä muista koko ajan!

Noora: No eihän tommosta voi olla! Palautat!

Meeri: Mutta kun mä haluun pitää ne. Sehän tässä onkin. Häpesin itseäni kun oon niin materialisti ja sit vielä yritän selittää itselleni tätä omituista valintaa. Sit tänään helpotti kun näin Ellenin, sillä oli samat housut ja se oli kursinut niitä kanssa! Siinä me kahvihuoneessa suu vaahdossa vertailtiin haarovälejämme. Mut kuinka sekopäistä. Maksat 90€ yogapäntseistä joita täytyy käyttää niinkuin kynähametta. Sit kursit niitä kasaan haaroista ja kaikesta huolimatta oot ihan että parhaat, ihanimmat ikinä, mä haluun!

Erin: En tajuu. Mä pysyn verkkareissa. Pystyy joogaamaankin.

Noora: Heitättekö te tamponin vessanpönttöön?

Meeri: ?? Ei niin saa tehdä.

Noora: Ei niin. Kaikki sen tietää. Mutta teettekö silti?
Maiko: Riippuu. Jos ei ole roskista tai pussia roskiksessa niin heitän pönttöön. Ajattelen sitä siivoojaa.

Meeri: No kyllä mä itseasiassa heitän, jos oon muualla kuin kotona. Kotona käytän roskista. Mutta mä siivoonkin ne itse.

Erin: Mulla ei oo nyt juurikaan menkkoja. Koska hormonikierukka. Mutta joo, heitän mä silloin jos joskus tarviin. Miten niin?

Noora: Tuli vaan mieleen. Oli semmonen olo, että tää on vähän vastaava juttu kuin lantionpohjatreeni. Kaikki tietää, että pitäis tehdä sitä mutta kuka voi sanoa tavoitteellisesti treenaavansa lantionpohjaa? Samoin kaikki tietää, että pönttö voi mennä tukkoon tamponista mutta heittää sen sinne silti.

Maiko: Siinä on se hetki kun jännittää meneekö se alas vai jääkö killumaan kuin uppotukki. Ja jos on laiskavetoinen pönttö, ja joutuu tunkemaan sen täyteen vessapaperia ja odottelemaan ikuisuuden, että voi uudelleenvetää.

Vilja: Kaikkee säkin Noora mietit. Mut mä olisin kyllä luullut että Erin olisi ollut se tyyppi joka taittelee tamponin vaikka vessapaperiin ja kantaa laukussa kotiin ja kierrättää. Sen narunhan voi käyttää vaikka joululahjoihin.

Erin: Kerran pihistää jossain lahjakasseissa ja aina saa kuulla!

Vilja: No siinä lahjakassissa oli sun nimi. Mut oli meillä hauskaa kun vakuuttelin pojalle, että on se silti hänen lahja. 😉

Erin: Olisitte KIITOLLISIA että en tuonu Alkon pussissa.