Unessa

Noora: Hyi, mä näin ällöttävää unta! Unessa heräsin siihen, että mun yks nuoruuden poikaystävä nuoli mun alapäätä, oikein hartaasti silmät kiinni. Sillain hitaasti vastakarvaan eli niin päin vittua kuin nyt joku vaan voi. Heräsin, siis siinä unessa ja olin omassa sängyssä ja Myyntiedustaja nukkui vieressä ja pojat oli pelaamassa pleikkaa siinä vieressä. Eikä tää koiran kieli lopettanu vaikka huusin sille ja yritin päästä pois siitä ja läpsin sitä naamalle. Ja sit se olikin yhtäkkiä entinen pääministeri, joka oli kontillaan, sillä oli hirveen karvanen selkä ja pyysi mua antamaan sille äidillistä piiskaa. Ihan hirveetä herätä semmosesta unesta!

Vilja: Ahhahhhaaa!! Kultainen nuolija!

Noora: Yök, siinä tyypissä ei ollu mitään kultaista. Muistan miten se, siis silloin nuorena, tykkäs työntää kielensä mun korvaan ja jostain se oli saanut päähänsä että muka kiihotuin siitä. ”Omm, sä tykkäät tästä” se vaan toisteli. Vieläkin puistattaa. En jostain syystä kehdannut sitten korjata sitä etten todellakaan syttyny siitä korvan lipomisesta, joten mun oli pakko jättää se. Ja nyt se palasi mun uniin. Onko tää joku sellainen asia joka on jäänyt alitajuntaan ja vainoaa mua kunnes teen tilit selväksi? En kyllä pysty.

Vilja: Unet on joskus pahoja. Mä oon nähny nyt tosi seksuaalisia unia raskaana ollessa. Rehtori on monesti herättäny mut ja sanonu että mä kuorsaan kuulemma tosi kovaa niin, että se on monena yönä herännyt kun mä korisen. Onkohan se vaan kohtelias, ja väittää että ääntely on kuorsaamista? Jos saankin megaorgasmeja tietämättäni? Joskus oikein punastuttaa kun herään märkään uneen. Sit pitää ekana kokeilla ettei ne ollu lapsivedet. Ja sit heti perään ottaa päähän, että heräsin.

Maiko: Meillä herättiin tänä aamuna kultaiseen kosketukseen. Vilho tuli yöllä viereen ja muistan että se jotain jutteli että äiti herää tyyny on märkä. Ja mä siihen, että pää tyynyyn vaan, nyt on yö, nyt nukutaan.  No aamulla totuus sitten valkeni, siihenhän se oli pissinyt mun tyynylle. Nice.

Noora: Vilja, toi on niin tuttua! Nimittäin, että aamulla tuntuu niin todelliselta joku uni, että kestää kauan ennenkuin kunnolla tajuaa että se oli unta. Silloin kun Myyntiedustaja vaihtoi duunia ja oli ensimmäiset ulkomaanreissut, näin usein unta että se petti mua. Herätessä olin todella vihainen ja soitin sille ja raivosin puhelimeen. Saattoi tietysti olla pari ylilyöntiä ja Myyntiedustajaa saattoi nolottaa jos erehtyi vastaamaan mulle esimerkiksi dinnerillä, huuto kuuluu läpi kuinka vaimo vaahtoaa miten on taas käyty yöllä vieraissa. Jälkeenpäin kun ajattelee, ihan tosi naurettavaa.

Erin: Mä herään nykyään ihan kamalaan pissahätään. Ja siihen, että suussa maistuu muna.

Meeri: Ootteko vaihtanu aamuseksiin?

Erin: Detox -kuuri, jossa ainoa kiinteä ruoka on kananmunat. Ei tässä mitään järkeä ole, mut kestää onneks enää tän päivän.

Meeri: Maiko, mites pomo, pakenitko taas vessaan chättäämään?

Maiko: Joo, täällä ollaan. Toi mun uus pomo on hullu! Se vainoo mua. Onneks se ei käy koskaan vessassa. Saan edelleen pitää tän naisten vessan omanani. Istun täällä ja lakkaan kynsiä ja pidän puhelinpalavereja. Ja revin kesivää ihoani. Ei menny ihan nappiin tää rusketus, tälläkään kertaa. Olin suunnitellu vimpan päälle, rasvoja oli yks matkalaukullinen, tällä kertaa en pala. 50 -kertoimella ekat päivät, sitten vähennetään varovasti 30:een, ja viimeisenä päivänä otan väriä, kauniin päivetyksen 15-kertoimisella. No miten meni niinku omasta mielestä? Vesipuistossa liukumäessä tuli nirhauma olkapäähän, josta lähtee nyt nahka ja se on ihan pillun muotoinen ja vaaleanpunaisella vereslihalla! Selkään tuli taas sitä pigmenttihäiriötä, eli valkoisia läiskiä ja se näyttää siltä että joku on vähän roiskinu aurinkorasvaa sinne tänne. Ja nyt kun tulin tähän vessan peilin eteen kunnon valoon niin koko totuus paljastuu. Mulle on tullu maksaläiskiä! Naamaan, nenän alle!! Mitä helvettiä. Mulla on ihan kuin tussilla piirretyt viikset! Kivahan tää on, pillu olkapäässä, roiskeet selässä ja viikset, jumalauta!

Noora: Älä huoli, mä en rusketu koskaan. Punastun vaan. Vaikka kuinka yritän olla varjossa.

Meeri: Kandee ehkä pitää olkapäät piilossa. Pillutatska ja viikset saattais antaa väärän kuvan sun All American Lady -pomolle. Tai mistä mä tiedän, sehän voi vaikka innostua.

Maiko: Se tästä vielä puuttuis. Viime viikolla oli jo terhakka ensikohtaaminen kun sain kivan tuliaisen reissusta. Korvakäytävän tulehdus. Ilmeisesti siitä merivedestä. Snorklattiin Masterin kanssa pyllyt pitkällä monena päivänä.  Tuli aivan tajuton särky yöllä ja tietty tän uuden pomon kanssa palaveri sinä aamuna. Sain onneksi lääkäriajan ja se kirjotti lääkettä, ruskeita tippoja, jotka laitetaan korvaan ja pitää olla kyljellään. Siinä sitten työpöydällä olin kyljellään kun pomo paukkaa sisään etuajassa ja mä sinkoon pystyyn ja ruskeat mömmöt valuu kaulaa pitkin valkoiselle topille.

Erin: 🙂 Mut sä oot just tommonen, et sä oikein voi muuksi muuttua, aikuinen nainen. Mites luopumishaaste on sujunu?

Maiko: No se. Sujuuhan se. Oon heittäny roskiin 15 muovipussillista, kierrätykseen 6 Ikean säkillistä. Lisäksi pari pöytää ja tuolia vieny pois. Ainut vaan, että mun täytyy tehdä tää anopilta salassa. Se on sota-ajan lapsi, mitään ei saisi hävittää. Niillä on Aamulehdetkin säilössä ties kuinka monelta vuodelta. Olin viemässä yhtä pikkupöytää pois, kommentti: ”Niin, tuokin pöytä. Eihän se nätti ole, mutta se on ikuinen!”. Kenenkäs koti tää olikaan?

Erin: Mä ymmärrän sua! Rantaruotsalainen on yks hampsteri. Perinyt sen kyllä kotoaan. Autotalli on aivan piukassa laatikoita. Niissä on kaikki sen lapsuuden ajan piirustukset ja koulukirjat, kuitit ja esitteet huvipuistokäynneistä ynnämuuta tarpeellista. Että jos se ikinä kaipaa lapsuuttaan niin siellä se on meidän autotallissa!

Maiko: Ugh. Heviä. Mä olen ottanut tavoitteeksi joka huoneesta heittää puolet kamoista pois. On niin helppo hengittää kun on väljempää! Ja ehkä, kun saan tän fyysisen tungoksen pois elämästä, on helpompi luopua myös henkisistä pinttymistä.

Erin: Diippiä!