Pyykkiä ja paneskelua

Vilja: Meillä on täitä! Voi saatana!

Noora:  Yääh. Täit on niin ällöttäviä. Ja hirvee homma! Sori, ei varmaan helpota.

Vilja: Pakko ottaa punaviiniä. En muuten pysty tähän rumbaan. Siis oikeestiko kaikki petivaatteet, vaatteet, pehmolelut, kaikki pitää pakastaa? Mihin mä ne työnnän, tonne arkkupakastimeenko? Miten mä tän homman hoidan, keskellä kesää, kun Suomessa kerrankin on helleaalto?? Siis voi helvetti!!

Maiko: Kun meillä oli täitä, apteekissa olivat sanoneet että tärkeintä on vaihtaa tyynyliinat. Aika löysin rantein oli se apteekin täti opastanut Masteria. No, hänhän tuli apteekkireissulta keskellä yötä kolminkertaisten täishampooannosten kera, jokaiselle omat täikammat ja oli jostain kaivanu lainaan tyhjiöpakkauskoneen! Voitteko kuvitella. Ensi töikseen ajoi pojilta tukat pois, myös itseltään (ja rintakarvat, vaikka sanoin ettei ne täit siellä viihdy) ja veti kaikki vaatteet kodinhoitohuoneen lattialle, siis ihan kaikki, kaapeista myös. Pakkas kaikki lasten pehmot ja muutkin lelut sillä tyhjiöpakkauskoneella ja kuskas kaikki varastoon. Meillä oli hetken oikein askeettista ja siistiä! Mä join cavaa ja katselin kuinka Master siivosi hullun raivolla. Sitä ei ole koskaan aiemmin, eikä muuten sen koomminkaan, tapahtunut.

Erin: Sähän voit Vilja pyytää sun appiukkoa pesemään teidän pyykit, eikös sillä ole se hyvin hallussa 😉

Meeri: Haha. Sori, siis ei saa nauraa. Mut toi appiukko pyykkäriksi oli hyvä idea. Eikös se ole aiemminkin hoitanut teidän pyykit pieteetillä?

Vilja: Heh, no joo. Silloin kun asuttiin  väliaikaisesti (kolme ja puoli vuotta) vuokralla ja pesutorni ei mahtunu kylppäriin, eikä mihinkään muuallekaan missä olis ollu vesipiste. Appiukko sitten pesi pyykit. Ja vielä kuskas ne. Hetken hävetti heittää Ikean säkkiin hikiset jumppavaatteet ja alusvaatteet ja muut, mutta aika pian siihen tottui, että sukatkin tuli silitettynä takaisin. Kaikkien vaatteet viikattuna ja omissa nimetyissä pikku pussukoissa.

Noora: Se oli paras kun se teidän tuparikahveilla kertoi montako koneellista oli pessyt sinä aikana!

Vilja: Joo, sai kai pikkusen takasin kun siinä puheenvuorossaan mainitsi, että 1095 koneellista on pessyt ja kaikki on sinisessä ruutuvihossa ylhäällä. Mikä päivä ja kellonaika, mikä pesuohjelma, millaista pyykkiä, paljonko pyykki painoi (punnitsi keittiövaa’alla), ja erityisesti kauanko linkous kesti. Hän jos kuka tietää kauanko se pesuohjelman viimeinen minuutti oikeasti kestää!

Erin: Se muuten kestää aina pidempään kuin minuutin!

Meeri: Silloin kun olin vaihto-oppilaana New Yorkissa, tavattiin mun ei-toivotun muusikkopoikaystävän kanssa salaa öisin itsepalvelupesulassa. Ja pantiin siellä koneiden päällä kun ihmisten pyykit linkosi. Oli muuten omatkin pyykit puhtaat! Host-äiti aina ihmetteli kun mulla ei ollu juuri koskaan pyykkiä. Voi niitä aikoja kun jaksoi sekstailla kaiket yöt ja opiskella päivät!

Maiko: Niinpä! Me käytiin ahkerasti pelaamassa minigolfia mun vaihtaripoikakaverin kanssa. Siellä radan laidalla vessassa sitten touhuttiin. Olin muuten notkea! Kehitettiin ihan omat asennot sinne invavessaan. Ja aina tuli joku hakkaamaan ovea. Silloin se vaan nauratti ja jatkettiin. Nyt on jotenkin tuntosarvet herkillä koko ajan. Mulla menee ainakin ihan fiilikset jos joku muksuista herää ja vaikka nukahtaiskin heti niin kyllä menee voitelu uusiksi. Sen vapaudentunteen kun vois kokea vielä uudestaan.

Noora: Se vapauden tunne! Ja myös se himo, mikä ensimmäisissä kohtaamisissa uuden kumppanin kanssa on. Se on niin seksikästä kun kaikki toisessa on vaan niin mahtavaa. Ja se tuoksu. Feromoneja vai mitä ne hormoonit nyt miehillä onkaan. Miehet voi sitten tuoksua hyvälle silloin kun ne himoitsee sua. Eikä paljon liukkareita tarvita. Mun piti ottaa pikkarit pois heti ja piilottaa ne kun Myyntiedustajan kanssa ekoja kertoja pantiin. Hävetti kun housut oli läpimärät. Mut sitä himoa kun vois jotenkin purkittaa ja ottaa nyt käyttöön.

Maiko: Joo se tunne kun päättää antaa mennä. Silloin kun tapasin Masterin ja olin vielä exän kanssa. Ei tästä maailmasta se seksi! Pettämisessä erittyy jotakin erityistä. Ja kun on jo päättänyt lähteä vanhasta, ei edes tule morkkista. Mutta nyt tietää, ettei enää saa kokea sitä kiihottavaa huumaa, mikä tulee kun kohtaa jonkun joka vie jalat alta. Tai ei tietenkään tiedä, mutta tavallaan toivoo, jotta tämä suhde säilyisi. Eikö sitä ensikohtaamista tai pettämisen huumaa saisi jotenkin aivosähkökäyristä mitattua ja monistettua synteettisesti? Virtuaalihuumetta, joka luodaan omista väliin jääneistä tilaisuuksista? Jotain sähköhoitoa, jolla voisi aktivoida omia muistoja ja saada kehon ja mielen tuntemaan samanlailla uudelleen. Säästyis monta avioliittoa! Vaikka totta puhuen Masterin kanssa joskus päästäänkin lähelle sitä fiilistä. Mut siihen vaaditaan kyllä hotellihuone, ja hyvä dinneri ja viinit alle. Ja silti, ei se nyt ihan sama ole.

Meeri: Mun on pakko mennä nyt nukkumaan, voimia Vilja täiurakkaan! Miten ne aina löytyykin öisin?

Vilja: No, me pantiin sohvalla kun poitsu oli lopultakin nukahtanu omaan sänkyynsä ja yhtäkkiä Rehtori sanoo, että mulla on hilsettä. Ei mulla ole koskaan ollut. No se jäi sitä ihmettelemään ja kun se hilse ei irronnut vaan oli tiukasti kiinni ja sit se bongas elävän öttiäisen ja hyi helvetti. Ei ole stondis koskaan Rehtorilla laskenu niin nopeasti.

Noora: Onko satiaiset muuten vähän niinkuin alakerran täitä? Pitääkö sit lyödä kaikki pikkarit pakkaseen, että niistä pääsee eroon?

Erin: On joo, satiaiset on häpykarvoihin erikoistuneita täitä. Ja on niitä kulmakarvoissakin. Tiedätte varmaan sen vanhan vitsin, mitä päätäi sanoi satiaiselle kulmakarvoissa?

Vilja: ”Painu vittuun siitä!” Onneks nää on nyt kai sentään vaan niitä päätäitä. Mutta voin kertoa että vähän päätä kuumottaa tää aine.  Mites noi aikuisten lelut,  pitääkö nekin lyödä pakkaseen? Mun täytyy kai mennä auttamaan siivouksessa. Tsau.